Kalorikarkeloiden huipennus

Viimeinen pizza n. neljä päivää jääkaapissa kohonneesta taikinasta. Viimeiset pallot olivat syvissä astioissa, mistä saattoi johtua taikinan vaikea käsiteltävyys. Tai sitten taikina oli vaan ylikohonnut. Täytteenä ricotta-punajuuri-oliiviöljy. Pohjan maku oli monivivahteisempi kuin aikaisempien lättyjen.

Kuva kännykällä. Reuna sai mukavasti väriä.

Mi piace la pizza, ancora

Kolmas lätty samaisesta taikinasta. Paistoin tällä kertaa uunin keskitasolla. Oli loistava veto pudottaa uunilevyä: tämän pizzan pinta oli kauniimpi (lue: vähemmän tumma) kuin aikaisempien pizzojen. Paistoin taikinan taas suoraan jääkaapista. Seuraavaksi kokeilen antaa taikinan palata huoneenlämpöön n. tunnin.

Kuvat edelleen kännykällä. Juustoa ei kaapista aamulla löytynyt, joten pizza foccaciamainen.

Mi piace la pizza

Kaksi viikko Italiassa innosti leipomaan pizzaa! Italialaisen pizzan maine ei ole tuulesta temmattu: lätyt olivat lähes poikkeuksetta maukkaita. Täydellistä pizzaorgasmia en kuitenkaan kokenut. Esimerkiksi Napolin pizzoissa maku oli loistava, mutta pizzojen keskusta oli vetinen, löysä. Rapeus ja mehevyys eivät kohdanneet täydellisesti.

Kokeilin uutta taikinareseptiä. Ensin kello 01 aikoihin ripaus kuivahiivaa, 500g ihan tavallista vehnäjauhoa ja 500g vettä sekaisin. Seuraavana päivänä n. kello yhden aikoihin lisäsin joukkoon 20g suolaa, 500g jauhoa ja 250g vettä. Minulta puuttuu lämpömittari, miksi veden ja taikinan lämpö oli arvioitava mutulta. Bulkkikohotus jäi lyhyeksi, koska menin töihin. Taikina oli ehtinyt suunnilleen tuplaantua, mutta olisi vaatinut vielä 1-3 tuntia lisää. Sitten viiteen osaan, palloiksi ja jääkaappiin. Koska hydraatio on melko korkea, taikinaa on helpompi käsitellä kylmänä. Viimeinen kohotus jäi myös lyhyeksi kiireen vuoksi.

Kuvat kännykkäkameralla räiskittyjä - järkkäri on lainassa...

Leivoin kuvien kaksi pizzaa suoraan jääkaapista. Ensimmäisen leivoin samana päivänä. Toisen pizzan paistoin seuraavana päivänä n. kello 13 – taikina oli siis kohonnut jääkaapissa n. päivän enemmän. Huomio: marketeissa myytävä bufala mozzarella ei sovellu sellaisenaan kotipizzaan, koska se sisältää liikaa nestettä. Sulaessaan bufala tekee keskustasta löysän. Kenties pitäisi kokeilla kuivattaa mozzarellaa? Toisessa pizzassa juustona kaapista aamulla löytynyt feta. Tomaattikastikkeen tein Muttin San Marzano –tomaateista, joihin lisäsin yksinkertaisesti vaan suolaa ja oliiviöljyä.

Samana päivänä paistettu pizza

Pohjaan tuli hauska väri

Yhden päivän pidempään jääkaapissa kohunnut pizza

Klassinen paahtovanukas eli flan

Klassinen paahtovanukas, flan, esimerkiksi espanjalaisen brunssin kruunuksi tai taco-juhlien päätökseksi. 

Klassinen flan

½ dl vettä
2 dl taloussokeria
5 dl vanhanajan täysmaitoa
4 suurehkoa kananmunaa
1 vaniljatanko
ripaus rouhittua merisuolaa

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Aseta kattilaan n. desi sokeria ja n. puolidesiä vettä. Kokeilin ensin ruokosokeria, mutta tumman värin takia karamellin kypsyyttä oli vaikea arvioida. Anna hautua miedolla lämmöllä sekoittamatta kunnes seos alkaa kuplimaan ja sokeri tummumaan. Toimi nopeasti ja jaa karamelli n. 6 annosvuokaan. Pyörittele vuokia eri suuntiin, niin karamelli jakautuu tasaisesti.

Lämmitä samalla 5 dl täysmaitoa ja yksi desiltra sokeria kattilassa, jotta sokeri liukenee maitoon. Anna seoksen jäähtyä. Sekoita sillä välin kulhossa 4 kananmunaan. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen maitoseos. Lisää yhden satumaiselta tuoksuvan vaniljatangon sisältö seokseen. Pyöräytä joukkoon vielä ripaus suolaa ja jaa annosvuokiin.

Aseta annosvuoat laakeaan uunivuokaan. Kaada vuokaan kädenlämpöistä vettä sen verran, että vesi nousee annosvuokien puoliväliin. Paista uunissa kunnes vanukkaat hötkyvät ainoastaan hieman keskeltä. Jäähdytä. Tarjoile kumottuna lautaselle. Kumoaminen onnistuu, kun pyöräytät vanukkaan reunat ensin vapaaksi pienellä veitsellä. Laita sitten annosvuoka ylösalaisin vanukkaan päälle ja käännä viritelmä nopealla liikkeellä.