Nälkä yllätti päiväkävelyllä. Vivo’s
Roba oli ensimmäinen kohdalle sattunut puhutteleva ravintola. Ulkopäin
katsottuna Vivo’s vaikuttaa kodikkaalta: suuret ikkunat kutsuvat pakenemaan
syksyn pimeyttä sisään ravintolaan. Sisältä tila on kuitenkin kolkko. Lähi-itä –meininkiä
on koitettu hakea mosaiikkilaatoilla. Sisustuksesta jää jotenkin ristiriitainen
maku.
Tilaan kanapitan kahdeksalla eurolla. ”Saako olla kaikki
kastikkeet?” – Kyllä, all-in. Muutaman minuutin kuluttua saan käteeni tukevan
käärön. Itse kana on laadukkaan oloista, ei mitään viiden euron iskendermönjää.
Paketti on ihan ok, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä: olisin voinut kyhätä
vähintäänkin yhtämaukkaan rullakebun kotona 15 minuutissa. Kastikkeet ovat
pliisuja, majoneesimaisia. Vihannekset peruskamaa. Tuomio: vie nälän, mutta ei
piinny kulinaaristen muistojen hall of fameen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti