Korianteri, inkivääri ja valkosipuli
ovat sisaruksia: ajoittain ne ovat riidoissa keskenään, mutta keskimäärin
niiden välillä valitsee syvä harmonia. Jauhoin mortellissa muutaman
valkosipulinkynnen, ruukullisen tuoretta korianteria, peukalonpään kokoisen
palan raastettua tuoretta inkivääriä, yhden limen kuoren ja ripauksen kuivattu
chiliä. Marinoin paketillisen kanan sisäfileitä sekoituksella. Pannu kuumaksi,
sinne loraus seesamiöljyä. Sisäfileet pannulle. Satumainen tuoksu! Muutama
minuutti per puoli jotta kana saa väriä ja kypsyy läpikotaisin. Lisukkeeksi
villiriisiä ja nopea aasialaisvivahteinen salaatti: julienned-porkkanoita,
jotka marinoin riisiviinietika-sokeri –liemessä ja ohueksi viipaloituja
retiisejä. Kastikkeeksi 3:1 –suhteessa seesamiöljyä ja limemehua. Maukasta,
terveellistä ja nopeaa.
maanantai 20. lokakuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
Laiska sunnuntai - aamiainen Papa Albertissa
Italialainen Papa Albert muutti S-ryhmän pääkonttorista Hermannista Albertinkadulle ja
perusti ravintolan. Sokos-hotellin yhteydessä toimiva ravintola tarjoilee aamupalaa viikon jokaisena päivänä. Aamiaisen hinta on
toistaiseksi kilpailukykyinen 9,50. Sunnuntaisin brunssit tuppaavat olevan
lähempänä kahtakymppiä ja pihinä paskiaisena päätin kokeilla edullista Papaa.
Aamiaselta löytyy kaikki perusjutut: munakokkeli, pekoni,
jogurttia, croissantteja, säilykehedelmiä, leikkeleitä, leipää, kaurapuuroa ja
tietysti kahvia. Huomio: munakokkeli - vaikka tietysti itsevalmistettua
surkeampaa - oli paras buffetmunakokkeli pitkään aikaan. Tarjolla oli lisäksi
maukkaita lämmitettyjä karjalanpiirakoita. Erikoiskahveja sai automaatista,
mutta ne olivat laaduttomia: pitäytykää suodatinkahvissa. Positiivisin yllätys:
tuoreat hedelmät. Uusiseelantilaiset kiiwit olivat tuona sunnuntaina
herkullisia.
Tuomio: ei mitään erikoista, mutta hinta-laatu –suhde kohdallaan.
Esimerkiksi Primulan tuplahintainen brunssi häviää Papa Albertille hinnan huomioon
ottaen tennislukemin 6-0. Esimerkiksi Pirittan samanhintainen arkiaamiainen
ottaa yhtälailla takkiin, pääasiassa hirvittävän munakokkelinsa takia.
Ekonominen vaihtoehto viikonloppubrunssille 9,50 hintaan.
torstai 9. lokakuuta 2014
Helsingin ruokapaikat
Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin turistitoimintojen tehneen oppaan kaupungin ruokatarjonnasta.
HS: Uusi ruokamatkaopas listaa Helsingin parhaat ruokakohteet
HS: Uusi ruokamatkaopas listaa Helsingin parhaat ruokakohteet
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Punajuuricaprese
Olen metsästänyt huippumozzarella kesäkuun Italian reissusta
lähtien. Erikoisjuustopuotien kalliit campagnalaiset bufalat ovat pettäneet
eikä perusmarketeistakaan ole tahtonut löytyä Italiassa saatavilla olevaa
herkkua. Kunnes kerran sattuma vei minut vierailulle vihollisterritoriolle.
S-ryhmään korviani myöten sidottuna käyn vain harvoin K-kaupoissa. Tällä kertaa
K-marketti sattui olemaan kätevin vaihtoehto. Silmiin osui Pirkka bufala
mozzarella. Ostin pari pakettia. Yllätys! Sekundaan yhdistämäni Pirkka-brändi
onkin parasta Suomessa saatavilla olevaa mozzarellaa. Parasta: hinta on jotain
ihan muuta kuin erikoispuodeissa.
Kuva kännykällä hehkulamppujen loistossa |
Pirkan bufala on niin herkullista, että sen kanssa klassisessa capresessa ei voi epäonnistua. Kokeilin yhdistää bufalan punajuuriin. Punajuuret paperinohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Ripottelin päälle suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Tarjoilu rucolan ja esimerkiksi paahdettujen pinjansiementen kera. Yksinkertaista, mutta oli myös herkullista. Pirkka, kaikkien näiden vuosien jälkeen sinä yhä yllätät minua!
Siskoni tomaattikastike oli niin herkullista, että kissakin halusi osansa. |
maanantai 6. lokakuuta 2014
lauantai 4. lokakuuta 2014
Vivo's Roba
Nälkä yllätti päiväkävelyllä. Vivo’s
Roba oli ensimmäinen kohdalle sattunut puhutteleva ravintola. Ulkopäin
katsottuna Vivo’s vaikuttaa kodikkaalta: suuret ikkunat kutsuvat pakenemaan
syksyn pimeyttä sisään ravintolaan. Sisältä tila on kuitenkin kolkko. Lähi-itä –meininkiä
on koitettu hakea mosaiikkilaatoilla. Sisustuksesta jää jotenkin ristiriitainen
maku.
Tilaan kanapitan kahdeksalla eurolla. ”Saako olla kaikki
kastikkeet?” – Kyllä, all-in. Muutaman minuutin kuluttua saan käteeni tukevan
käärön. Itse kana on laadukkaan oloista, ei mitään viiden euron iskendermönjää.
Paketti on ihan ok, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä: olisin voinut kyhätä
vähintäänkin yhtämaukkaan rullakebun kotona 15 minuutissa. Kastikkeet ovat
pliisuja, majoneesimaisia. Vihannekset peruskamaa. Tuomio: vie nälän, mutta ei
piinny kulinaaristen muistojen hall of fameen.
perjantai 3. lokakuuta 2014
torstai 2. lokakuuta 2014
Gran delicato Kalevankatu
Ylistetty, tasalaatuinen, loistava. Gran delicato
on saanut paljon kehuja. Kalevankadun toimipisteen tila on mielenkiintoinen.
Vanhaa helsinkiläistalonalakertaa on viety Santorinia kohti kuitenkin
säilyttäen rakennuksen suomalainen luonne. Paikka on intiimi. Voisin mainiosti
viettää rauhallisia treffejä Gran delicatossa ilta-aikaan. Tosin ruokailusalin
takaosa on kenties kolkko – erityisesti kaamoksen keskellä.
Ciabatta |
Macchiato |
Ruokalista löytyy kohtuuhintaisia salaatteja,
panineita ja sämpylöitä. Sämpylät tulevat Fazerilta. Vierailukerralla ruokaa
kuvasi yksi sana: raikkaus. Annokset olivat tuoreita ja viimeistellynnäköisiä.
Salaatti toi pöytään voimakkaan rucolan tuoksun. Maut olivat kohdillaan.
Yhdistelmät eivät keksi pyörää uudelleen, mutta onko se tarpeellistakaan? Kahvi
on täyteläistä. Lähimpänä milanolaista kahvia. Kokonaisuudessaan positiivinen
kokemus.
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Musiikin ja ruoan välinen suhde
Mielenkiintoinen artikkeli Helsingin Sanomissa musiikin ja ruoan välisestä yhteydestä.
HS: Mausta ruokasi Mozartilla, neuvoo tutkija
HS: Mausta ruokasi Mozartilla, neuvoo tutkija
maanantai 29. syyskuuta 2014
Berliini kuvina
Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia
Berliinin gastronomian suhteen. Tietenkin loistavaa turkkilaista mättöä, mutta
mitä mahtaa olla muutoin tarjolla? Kompakti matka ei antanut varaa sämplätä
kaupungin ruokatarjontaa riittävästi: jopa minä voin syödä vain niin paljon.
Eirdingerin olut oli loistavaa. Döner ei pettänyt: raaka-aineet olivat joka
paikassa raikkaita, kastikkeet maukkaita ja liha laadukasta.
Illallisravintolassa söi melko halvalla.
Valitsin itse possunkyljen olutkastikkeessa. Possu olisi voinut olla kypsempää,
enemmän pulled pork –tyyliä. Olutkastike oli maukas. Alkuruokani,
vuohenjuustopiirakka portviiniviikunan kera oli maukas mutta tylsä.
Raikkaita vihanneksia |
Maukas döner-liha kypsyi avotulella |
Kallis, mutta loistava döner |
Taco-mesta oli kiinni :( |
Vuohenjuustopiirakka portviiniviikunalla |
Mustekalasalaatti |
Saksalaista ilmakuivattua kinkkua |
Ribsi bbq-kastikkeella. Nämä olivat herkkua - liha oikein suli suuhun eli kypsennys oli tehty loistavasti |
Maksaa |
Tryffelirisotto |
Pork belly ja haudutettua kaalia, olutkastike |
Olympiastadion |
köfta |
Taas tuoreita vihanneksia |
Turkkilaisia pizzoja puulämmitteisestä uunista. Näytti hyvältä. |
Dürum köfta. Maukasta. |
lauantai 27. syyskuuta 2014
Pariisi kuvina
Pariisista löytyy kaikki
maailman keittiöt. Kahden vierailukerran perusteella ruoan laatu sen sijaan
vaihtelee merkittävästi. Mielestäni monessa muussa kaupungissa syö
huomattavasti paremmin. Esimerkiksi Madridissa ruoka on ollut herkullista joka
puolella. Etenkin hinta-laatusuhteeltaan Pariisi ei ole ruokamatkailijan mekka:
muusta kuin etnisestä mätöstä tai burgerista saa pulittaa itsensä kipeäksi.
Tuli jälleen kerran palautettua mieleen, miksi ei kannata koskaan tilata Coca-Colaa
tai cappuccinoa ravintolassa: molemmista sai maksaa muutamaan otteeseen 6-7
euroa 10 kilometriä ydinkeskustasta.
Leivonnaiset ovat tietysti herkullisia. Oma
suosikkini on mantelicroissant ja suklaaleipä. Osallistuin
croissant-workshoppiin, jossa leipomon henkilökunta esitteli kuinka croissant
valmistetaan. Kyseinen leipomo käytti croissanttien valmistamiseen
taikinajuurta. Valmistimme myös omat croisanttimme. Vastaavia tapahtumia
kaivataan Helsinkiin! Kuinka ranskalaiset ovat niin hoikkia, kun kaupunki on täynnä herkullisia leivoksia?!
Kaupungissa järjestettiin viikonlopun kestävä
Street food –festivaali. Paikalla oli lukuisia ruokarekkoja. Tarjonta vaihteli
aasialaisesta burgeriin. Helsingin tapahtumiin nähden erona oli, että paikalla
oli mm. dj ja asiakkailla oli mahdollisuus piipahtaa tanssilattialla. Juttelin
italialaisia leipiä myyvän rekan henkilökunnan kanssa. Nuorten kundien porukka
elää kuulemma kädestä suuhun. Lupaviidakko kuulosti yhtä hurjalta kuin
Suomessa.
Ihmiset ostivat ruokaa - patonkeja, juustoja, tapaksia - Seinen rannalta ja istahtivat nauttimaan lämpimästä illasta viinipullon kanssa. |
Vihannesvalikoima on Suomea laajempaa |
Tarjolla on paljon libanonilaista ruokaa. |
Tämä quipe oli kuiva ja mauton. Eurokin oli siitä liikaa. |
Basso Boulangerie järjesti croissant-workshopin. |
Basson suklaaleipä oli herkullista |
Croissantin raaka-aineet |
Kahdeksan euron aasialaista mättöä. Karamellipossu oli surkea ja annos pieni. |
Italialaista mättöä kadulla. |
Croissant suoraan uunista aikaisin aamulla. Herkullista. |
Älä koskaan tilaa cappuccinoa. Kallein kahvini taisi olla 7,40. |
Street food -festivaali. |
Afrikkalainen ravintola. Kanaa tomaattikastikkeessa. Ei vakuuttanut. |
Paistettuja plátanoita. Nämä olivat makeita, mikä erotti ne Etelä-Amerikan tostadaksista. |
Croquet monsieur tai jotain vastaavaa; kello 03 ei voi olla enää niin varma :) |
All-nighterin jälkeen aamun ensimmäisten leivonnaisten haju houkutteli minut sisään paikalliseen leipomoon Montmartella. Mukaan tarttui loistava mantelicroissant. |
Croquet monsieur ravintolassa, jonka palvelu oli perseestä. Kuvassa näkyy kallein juomani Coca-cola, hintaa 0,33 juomalle taisi kerty 6,60. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)