Elämäni haaste:
valmista pizzaa italialaiselle kotiuunissa. Pelasin varmanpäälle ja jätin
hydraation normaalia matalammaksi, noin 65 prosenttiin. Näin vältin taikinan
pöytään tarttumisen aiheuttaman täysnöryytyksen. Varjopuoli: kuivempi taikina
ei tietenkään nouse yhtä mahtavasti uunissa. Taikinat ehtivät olla jääkaapissa
vain kaksi päivää, mikä oli liian vähän. Kokemukseni mukaan luottoreseptini
taikina on parhaimmillaan kolme tai neljä päivää kohonneena.
 |
| Bresaolaa, paahdettuja persikoita, rosmariinia ja provolonea. Kuvat kännykällä. |
 |
| Jälkkäriksi mustikkapiirakkaa |
Kokeilin uusia
täytteitä. Italialaiselta valtavirtaruokasaitilta tarttui yksi kombinaatio:
haudutettua purjoa, pancettaa, rosmariinia ja pinjansiemeniä emmental-juuston
kanssa. Toinen kombinaatio oli omani: paahdettuja persikoita, bresaolaa,
rosmariinia ja provolonea. Kummassakaan ei tomaattikastiketta. Persikka-versio
oli melko makea, joku suolainen olisi antanut siihen kaivatun lisäsäväyksen. Uuni oli jo liian viileä bresaola-pizzan kohdalla. Tuomarina toiminut italialainen kuitenkin hyväksyi lättyni (ainakin, kun Chiantista oli enää puolet jäljellä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti