Intohimo pizzaa
kohtaan johtaa hulluuksiin: nyt yksiöni nurkasta löytyy pallogrillistä modattu
pizzauuni. Projekti oli ollut käynnissä jo pitkään, mutta erinäisten ongelmien
takia sen päätös viivästyi. Paikallinen metallifirma auttoi minua rakentamaan
uunin vihdoin loppuun.
Härpäkkeen avulla
on mahdollista sivuuttaa kotipizzaleipuria piinaava ongelma: kunnon uunin
puute. Lämpötila uunissa nousee kuuteensataan asteeseen. Viritelmä on siis
city-yksiössä asuvan henkilön kannalta kenties paras mahdollinen tapa replikoida
aito kiviuunipaisto. Rakensin uunin pizzamaking.com –sivuston ketjun
perusteella muutamin poikkeuksin. Paistolevyni on kiven asemesta rosteria. En
vuorannut grilliä alufoliolla ja asensin kanteen muutaman millin metallilevyn,
jotta kuuma ilma putoaisi kunnolla pizzan päälle.
Raahasin
välineeni pihalle ohikulkijoiden katsoen minua kuin hullua. Kaasupoltin tuotti
suihkumoottoria muistuttavaa jyrinää. Mahtavaa! Noin viidentoista minuutin
esilämmitys ja ensimmäinen pizza sisään. Koska leivoin itse sekä pizzoja että
paistoin niitä, en saanut mitattua tarkkoja paistoaikoja ja lämpötiloja.
Kuvatkin ovat räiskittyjä toiminnan tuiskeessa.
Taikina ei ollut
todellakaan optimaalinen: suunnittelin paistavani pizzoja jo edellisenä iltana,
mutta rankkasade yllätti. Taikinasta tuli siis ylifermentoitunutta. Siihen
nähden ensimmäiset testit olivat lupaavia: vaikka taikinan maku ei ollut
parhaasta päästä, silmämääräisesti pizzat saivat mukavasti väriä. Uuni suolsi
Napolissa syömäni pizzojen kaltaisia pizzoja: pehmeitä mutta silti pinnalta
rapeita. Tärkeä havainto: uunisssa on selviä hotspotteja, joten tulevaisuudessa
pizzoja tulee käännellä. Täysteholla pohja paloi helposti. Parhaiden säätöjen
löytäminen vaatii siis rutkasti lisäharjoittelua, mutta tulokset ovat lupaavia.
Vihdoin pääsen opettelemaan kunnollap pizzan valmistamista!
 |
| Selviä hotspotteja |
 |
| Harjoituspizzat vaan pikaisella tomaattikastikkeella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti