Luomukaurapuuroa, granaattiomenaa ja tahinia

Ostan paljon luomua, mutta olen saanut pettyä usein luomutuotteiden makuun. Rautatientorin lähiruokatapahtumasta mukaan tarttunut luomukaurahiutale ei pettänyt: puurosta tuli loistavaa pelkästään veteen keitettynä.

Kuva nopeasti räiskästy kännykällä

Syön usein kaurapuuroa, miksi kyllästymisen uhka on alati läsnä. Puuro on onneksi monimuotoinen ruoka: lisukkeita voi vaihdella rajattomasti. Tällä kertaa nautin puuron granaattiomenan ja tahinin kanssa. Granaattiomenan siemenet ovat visuaalisesti mahtavia! Kirkkaan punainen väri, silmää miellyttävä soikea muoto ja herkullinen, hapan maku! Poistan siemenet itse seuraavasti: leikkaan omenan kahtia. Sitten asetan pöydälle laakean kulhon. Asetan puolikkaan granaattiomenan leikkauspinta sormiani vasten. Sitten naputan omenan pohjaa kevyesti esimerkiksi puukaulimella. Siemenet putoavat sormien välistä kulhoon.

Rillailua

Sörnäisen Teurastamolta löytyy mahtava ilmainen grillipaikka! Iso käsi Helsingin kaupungille! City-yksiössä ahdistusta poteva kaupunkilainen ei muuten välttämättä pääsisi nauttimaan grilliruoasta.

Kuvat puhelimella

Alkupalaksi grillattua munakoisoa balsamicon ja pinjansiementen kanssa. Pilko munakoiso, marinoi sitä hetki laadukkaassa oliiviöljyssä ja grillaa kunnes pehmeää. Pirskottele makeahkolla balsamicolla ja oliiviöljyllä. Ripottele päälle pinjansiemeniä (paahdettuja, jos se on mahdollista).

Grilliin lähti black agnus –ulkofilettä. Lisukkeeksi pihveille kirsikkatomaatti-vinaigrette. Vinaigretteen n. 200 grammaa halkaistuja kirsikkatomaatteja, pilkottua ruohosipulia, ripaus suolaa. Sitten laadukasta oliiviöljyä ja punaviinietikkaa kolmen suhteessa yhteen. Vinaigrette on maukkaampaa, jos sen antaa muhia esimerkiksi puolipäivää.

Noudattamani kulinaristisen oikeusjärstelmän mukaan grillaajan on aina grillattava vähintään yksi maissintähkä – ne ovat niin tappavan herkullisia! Perinteinen lisuke maissille on voi, johon sekoitin yhden karkeasti pilkotun jalapeñon. Toinen lain vaatimus: grillattu banaani. Mahdotonta epäonnistua ja jälkiruoka syntyy itsestään ilman aktiivista toimintaan, mikä vapauttaa kokkausvuoroon joutuneen henkilön seurustelmaan muiden kanssa. Tarjoile mascaponen ja hunajan kanssa.

Marmoriulkofile - sijoitus henkiseen pääomaan

Marmoriulkofile on tyyristä, mutta sitä voi pitää investointina henkiseen hyvinvointiin: lihan maku on maaginen. Nuijin fileet kevyesti. Grilli on valmis, kun et pysty pitämään kättäsi ritilän korkeudella kuin muutaman sekunnin. Pihveistä saa mediumeja, kun niiden sormituntuma muistuttaa peukalon alapuolella majailevan lihaksen sormituntumaa. 

Kuva puhelimella auringossa

Lisukkeeksi salaatti buffalamozzarellasta, speckistä ja tuoreista herneistä. Asettele siivu speckkiä ruusunmuotoon lautaselle. Revi päälle pala kermaista buffalamozzarellaa. Koristele esimerkiksi paahdetuilla pistaasipähkinöillä. Mausta lisukesalaatti cava-viinietikalla ja laadukkaalla oliiviöljyllä. Olisin ikuisesti karppaaja, jos olisi varaa syödä yhtä laadukkaista raaka-aineista valmistettua proteiinia joka päivä. 

Dreaming of Italy: balsamicomarinoituja mansikoita ja mascarponea

Suomalaiset mansikat ovat parhaimmillaan niin loistavia, että niitä on turhaa tuunata: joskus on parempi olla tekemättä mitään. Kohdalleni sattui kuitenkin paketillinen vähän mitäänsanomattomia mansikoita. Marinoin ne makeahkossa balsamicossa ja silputussa rosmariinissa. Nautin marinoidut mansikat mascarponen kanssa. Sekoitin 200 grammaan mascarponea puolikkaan sitruunan raastetun kuoren ja loput pilkotusta rosmariinista. Sitruunan ja rosmariinin liitto toimi mainiosti. Idioottivarmaa ja mahtavaa!

Kuva puhelimella

Hulluna pizzaan: uuniprojekti vihdoin valmis!

Intohimo pizzaa kohtaan johtaa hulluuksiin: nyt yksiöni nurkasta löytyy pallogrillistä modattu pizzauuni. Projekti oli ollut käynnissä jo pitkään, mutta erinäisten ongelmien takia sen päätös viivästyi. Paikallinen metallifirma auttoi minua rakentamaan uunin vihdoin loppuun.

Härpäkkeen avulla on mahdollista sivuuttaa kotipizzaleipuria piinaava ongelma: kunnon uunin puute. Lämpötila uunissa nousee kuuteensataan asteeseen. Viritelmä on siis city-yksiössä asuvan henkilön kannalta kenties paras mahdollinen tapa replikoida aito kiviuunipaisto. Rakensin uunin pizzamaking.com –sivuston ketjun perusteella muutamin poikkeuksin. Paistolevyni on kiven asemesta rosteria. En vuorannut grilliä alufoliolla ja asensin kanteen muutaman millin metallilevyn, jotta kuuma ilma putoaisi kunnolla pizzan päälle.

Raahasin välineeni pihalle ohikulkijoiden katsoen minua kuin hullua. Kaasupoltin tuotti suihkumoottoria muistuttavaa jyrinää. Mahtavaa! Noin viidentoista minuutin esilämmitys ja ensimmäinen pizza sisään. Koska leivoin itse sekä pizzoja että paistoin niitä, en saanut mitattua tarkkoja paistoaikoja ja lämpötiloja. Kuvatkin ovat räiskittyjä toiminnan tuiskeessa.

Taikina ei ollut todellakaan optimaalinen: suunnittelin paistavani pizzoja jo edellisenä iltana, mutta rankkasade yllätti. Taikinasta tuli siis ylifermentoitunutta. Siihen nähden ensimmäiset testit olivat lupaavia: vaikka taikinan maku ei ollut parhaasta päästä, silmämääräisesti pizzat saivat mukavasti väriä. Uuni suolsi Napolissa syömäni pizzojen kaltaisia pizzoja: pehmeitä mutta silti pinnalta rapeita. Tärkeä havainto: uunisssa on selviä hotspotteja, joten tulevaisuudessa pizzoja tulee käännellä. Täysteholla pohja paloi helposti. Parhaiden säätöjen löytäminen vaatii siis rutkasti lisäharjoittelua, mutta tulokset ovat lupaavia. Vihdoin pääsen opettelemaan kunnollap pizzan valmistamista!

Selviä hotspotteja

Harjoituspizzat vaan pikaisella tomaattikastikkeella

Italialainen kanasalaatti

Halusin kokeilla erilaista kanasalaattia. Italian matkalla söin punasikuria, jota löytyi perusmarketin vihannesosastolta. Tähtäimenä italialaiset maut siis.

Kuva kännykällä

Kananrintafileistä saa mehukkaita, kun ne nuijii kevyesti ja paistaa nopeasti tulikuumalla pannulla. Maustoin fileet suolalla ja mustapippurilla. Revin punasikurin paloiksi, jotka pyöräytin balsamicossa ja oliiviöljyssä. Heitin pannuun jälkilämmölle pancettaa, ciabattan muruja ja pinjansiemeniä. Asettele lautaselle, kun pancetta on rapeaa ja leivänmurut kullanruskeita. Revi päälle rosmariinia. Viimeistele vuolemalla kuorimella parmesaanista lastuja. Tuomio: melko maukasta. 

Rakkaussuhde: karamellisoidut porkkanat

Olen rakastunut karamellisoituun porkkanaan. Valmistaminen tapahtuu kypsentämällä kuorimalla vuoltuja ohuita porkkananauhoja oliiviöljyssä miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Karamellisoitua porkkanaa voi käyttää mm. salaateissa, risotoissa, bruschettoissa tai miksei ihan vain sellaisenaan lisukkeena.

Kuva räpsäisty kännykällä

Tällä kertaa maustoin porkkanan tinjamilla. Sekoitin lopuksi pannulla kourallisen pinaattia porkkanoiden joukkoon. Paahdoin jälkilämmöllä muutaman mantelin ja salaatti oli valmis. Murensin päälle kaappiin jääneen gorgonzolan jämän. Porkkanat sisälsivät jo oliiviöljyä, miksi maustoin salaatti lorauksella cava-viinietikkaa (myös esimerkiksi omenaviinietikka kelpaa mainiosti).  

Nitraattia poskeen: punajuurta, pinaattia ja gorgonzolaa

Kippari-Kalle ei ole puhdasta satua: punajuuri ja pinaatti sisältävät salitreenaajalle hyödyllisiä nitraatteja. Molemmat ovat sesongissa, joten niitä saa tuoreina ja huokeaan hintaan.

Kuva kännykällä.

Keitin punajuurit suolavedessä. Suolaa saa laittaa paljon, koska punajuuret ovat herkullisen makeita. Kuorin ja pilkoin keitetyt punajuuret.Sitten marinoin niitä balsamicossa ja tinjamissa parin tunnin ajan. Pinaattia en kypsentänyt lainkaan. Sekoitin sen yksinkertaisesti punajuurien joukkoon. Päälle loraus oliiviöljyä, murennettua gorgonzolaa ja tarvittaessa ripaus suolaa. Murskasin pinnalle lopuksi muutaman saksanpähkinän antamaan rapeutta. 

Bloggailu on jäänyt matkustamisen takia vähemmälle. Ideoin myös uutta, hauskempaa ja parempaa blogia. Tavoitteena on alkaa ottamaan laadukkaampia kuvia ja kirjoittaa parempia tekstejä. 

Helsingin Sanomat: Pakko saada sixpack

En voinut olla samaistumatta artikkelissa haastatellun fitness-kilpailijan kanssa. Rakastan ruokaa, syömistä ja ruoanlaittoa, mutta silti elän kroppani (ulkonäköni) ehdoilla. Lukekaa.

Helsingin Sanomat: Pakko saada sixpack

Verigreippi on hapanta

Mandoliini laukkuun, vihanneksia mukaan ja grillaamaan. Siivutin ohuesti muutaman retiisin, yhden fenkolin, yhden punasipulin ja yhden verigreipin. Kastikkeeksi tälle nopealle salaatille sinappikastike: sekoita keskenään 1 rkl täysjyvä dijon-sinappia ja 2 rkl oliiviöljyä. Kaveriksi pistaasipestolla voidellut kananrintafileet grillistä.

Verigreipin happamuus ei toiminut lainkaan tässä kokeilussa. Joku miedompi hedelmä kuten vaikka päärynä kenties sopeutuisi vihannesten makuun paremmin.